Kansanedustaja Mika Lintilän (kesk) johtama YLE:n rahoitusta pohtinut työryhmä on keväästä asti esittänyt 175 euron suuruista mediamaksua kaikille kotitalouksille ja osalle yrityksistä nykyisen televisiomaksun tilalle. Mediamaksu tulisi käyttöön vuonna 2011 ja olisi nykyistä 224 euron televisiomaksua pienempi, koska maksajien määrä kasvaisi. Esitys on vasta ehdotus, mutta monen mielestä sen toteutuminen on jo lähes varmaa.

Suunnitelma on ihan sanonko mistä. Ei ole kertakaikkiaan hyväksyttävissä, että Pihtiputaan mummo pakotetaan maksamaan 70-lukulaisen mökkitelkkarinsa katselusta sama summa kuin Westendin IT- ja optiomiljonäärit seinän kokoisista taulutv:istään! Entä opiskelijat, työttömät ja eläkeläiset? Ei, ei, ei.

Ehdotuksessa ei ole mitään tolkkua. Pääministeri Vanhanenkin tietää sen ja ehdottaa vuorostaan, että maksusta voisi vapautua vakuuttamalla kirjallisesti, ettei käytä mitään välineitä Yleisradion seuraamiseen. Hei hyvää päivää! Eroaako tämä enää mitenkään brezneviläisestä tv-lupatarkastajien ovelle kolkuttamisesta? Fiksu ja täysin aiheellisesti kypsä opiskelija ei enää ehkä vedä verhoja ikkunan eteen avatessaan pimenevässä illassa 16-tuumaisen tv-ruutunsa, mutta piirtää sen sijaan omatunto Mona-Lisan hiljaista hymyä hymyillen rastin Vanhasen ruutuun ja seuraa läppäriltään juuri sitä ohjelmaa, mikä häntä sillä hetkellä eniten huvittaa: "Ei, ei minulla ole eikä tule olemaan mitään välineitä teidän kansakuntaa hellästi aivopesevien kanavienne katsomiseksi eikä minua suoraan sanoen voisi vähempää teidän *******n kanavanne kiinnostaa..."

Jos mediamaksu toteutuu YLE:n keräämänä YLE-verona, tulee sen olla progressiivinen. Vaan onko suunnitelmassa sittenkään mitään tolkkua? Eihän tässä maassa ole muitakaan instansseja, joilla on oma verotusoikeus ilman minkäänlaista progressiivisuutta tai vapautusta verosta sen mukaan, kuuluuko ylipäänsä sen piiriin (autoton ei maksa autoveroa, kirkkoon kuulumaton ei maksa kirkollisveroa, lehtiä ei ole pakko tilata jne.). Tässäkö demokratia vahvistuu? Entä kuka jatkossa valvoo, ettei mediamaksun taso nouse muutamassa vuodessa pilviin, kun kustannukset väistämättä kohoavat ja laitos on taas kauheassa rahapulassa?

YLE:n rahoitus pitäisi sisällyttää valtion budjettirahoitukseen.

Joulun alla osa oppilaista koulussa on ihan poissa nahoistaan. Lyhyestäkään keskittymisestä oppitunneilla ei tahdo tulla mitään ja välitunneilla unohdetaan koulun vähäisetkin säännöt. Kun lämpötila laskee lähelle pakkasrajaa, välituntisin kirmataan pitkin käytäviä itsensä naurettaviksi tuntevia opettajia karkuun, ja kun kosteaa lunta sataa hitunen, puristetaan siitä kivikovia pikkukuulia, joita heitellään muina miehinä kavereiden takaraivoihin, kun opettaja hetkeksi kääntää selkänsä.

Ja sitten oppilaita pitäisi nuhdella jotenkin ja toki nuhdellaankin ja yritetään puhua heille järkeä. Ja sitten pitäisi rangaista jotenkin, vaikka joulu on ihan ovella eivätkä rikkomukset toki ole suuren suuria. Koululla on kuitenkin sääntönsä ja jos niiden rikkomisesta ei seuraa mitään, huomaavat fiksuimmat tai muuten vain ärhäkkäät aika nopeasti, ettei niitä ole monta syytä noudattaakaan. Vartti jälki-istuntoa lumipalloa kohden ja sisällä vietetystä välitunnista vartti siitäkin? Opettajien välituntipalaverissa väännetään joka vuosi peistä siitä, mikä olisi sopiva rangaistus tai opetus, eikä yhteisymmärrykseen päästä, kun näkemyksiä on yhtä monta kuin päitäkin.

Suunnilleen kuukausi sitten Hesarin sunnuntain D-osassa kriminaalipsykologi Jaana Haapasalo kannatti rikollisten hoitamista rankaisemisen sijasta. Koulumaailmaa on ehkä arveluttavaa - vaikkakin joskus aika perusteltua - verrata vankilaan, mutta kysymys rankaisemisen järkevyydestä ja muodosta on väistämätön molemmissa. Yhdyn täysin Haapasalon ajatuksiin siitä, että rikollinen käytös on oire psykologisista ongelmista, joiden taustalla ovat useimmiten lapsuuden traumat. Tällaisen henkilön sulkeminen toisinaan lähes ihmisoikeuksia loukkaaviin oloihin ja säilyttäminen ja vapauden riistäminen näissä olosuhteissa ei minun käsityskykyni mukaan mitenkään ohjaa näitä henkilöitä onnellisempaan, terveempään ja sosiaalisesti hyväksyttävämpään elämäntapaan.

Joskus on varmasti syytä eristää muille ja ehkä itselleenkin vaarallinen henkilö omiin oloihinsa, mutta tavallisen vangin kohdalla näkisin tärkeimmäksi mielenterveyden hoidon, ohjauksen arkielämän sujumiseen ja terveisiin sosiaalisiin kontakteihin sekä sovitustyön jossakin yhteiskuntaa hyödyttävässä instanssissa. Nykymuotoisessa systeemissä nähdäkseni tärkeintä olisi vangin järjestelmällinen tutorointi vapautumisen jälkeen. 

Koulussa perinteinen jälki-istunto on joskus paikallaan, sillä kukapa haluaisi jäädä istumaan pulpettinsa ääreen muutenkin pitkän koulupäivän päätteeksi kavereiden kiitäessä koteihinsa tai viettämään iltapäivää keskenään. Hankaluuksia janoavan ja niihin jatkuvasti sotkeutuvan koululaisen käyttäytymistä ei kuitenkaan paranna viidentoista minuutin vapaudenriisto, vaan tunne siitä, että on hyvä ja riittävä ja rakas ja tärkeä jollekin ja että joku välittää ja kuuntelee.

Kun tällainen oppilas tohelluksensa ja opettajan nuhtelun ja toisinaan sitten pidennetyn koulupäivänsäkin jälkeen huikkaa luokan ovelta "Moikka ope" ja kirjoittaa joulukorttiin "Olet kiva", voi opettaja tuntea sydämessään löytäneensä jos ei parasta niin ainakin kelvollisen tavan ohjata toivotuimmilta poluilta helposti harhautuvaa lasta tai nuorta kohti yhteiskuntaan sopeutuvaa ja tasapainoista aikuisuutta.    

Viime viikkoina on keskusteltu kauppojen aukioloaikojen selkeyttämisestä ja laajentamisesta. Palvelualan ammattiliitto PAM ja Suomen kaupan liitto sopivat viime viikolla, että jatkossa myös suuret kaupat voisivat olla sunnuntaisin auki läpi vuoden. Isommissa liikkeissä pyhäkauppaa voitaisiin tehdä kello 18:aan asti ja marras–joulukuussa kello 21:een asti.

Nykyisin pienet, alle 400 neliömetrin kaupat voivat pitää ovensa sunnuntaisin auki ympäri vuoden. Suuret kaupat voivat olla sunnuntaisin auki touko–elokuussa ja marras–joulukuussa. PAM ei näe tarvetta aukioloaikojen laajentamiselle, mutta suhtautuu myönteisesti neuvottelujen jatkamiseen. Eduskunta päättää aukioloajoista lopullisesti tammikuussa.

Vihreiden keskuudessa aukioloaikojen vapauttaminen herättää sekä kannatusta että vastustusta. Sähköpostilistat täyttyvät fiksuista argumenteista hankkeen puolesta ja sitä vastaan. Kukapa meistä ei haluaisi poistaa merkillisiä sääntöjä, joissa päivä päivältä, kuukausi kuukaudelta ja neliömetri neliömetriltä lasketaan, kuka saa pitää kauppansa auki milloinkin. Kuluttaja on kyllä jo oppinut siihen, että viisainta on tarkistaa lehdestä tai netistä ennen ostoksille lähtöään, onko kauppa auki vai ei. Kuluttaja selviää systeemissä kuin systeemissä, mutta turhat rajoitukset ottavat päähän ja kauppoja enemmän niitä saatettaisiin tarvita jossakin muualla.

Toisaalta varmasti kaikki meistä haluaisivat säilyttää lähikaupan ja muut pikkuputiikit ja erityisliikkeet niin keskustan ja taajamien kerrostalojen kivijaloissa kuin kauppakeskusten massiivisten ketjutavaratalojen keskelläkin. Pikkukaupathan tekevät muovisista ostosparatiiseistakin jollakin tapaa sympaattisia ja houkuttelevia. Meidän perheemme ei suinkaan mene Jumboon alakerran tavaratalohin ruokaostoksille, vaan kiertää kauppakeskuksen pikkukaupat löytääkseen ensin kirjakaupasta uutta luettavaa, sitten urheiluliikkeestä laadukkaita ulkoiluvaatteita, apteekista vitamiineja ja rasvoja ja lopuksi luontaistuotekaupasta teetä ja pähkinöitä. Ruokaostokset teemme inhimillisen kokoisessa Tammiston Jättijaossa, vaikka sitten ehkä joudummekin maksamaan pöperöistämme muutaman euron enemmän kuin Jumbon kaoottisessa kellarissa.

Koska argumentteja löytyy runsaasti puolesta ja vastaan, on inttäminen turhaa ja kauppojen aukiolo muotoutuukin omantunnonkysymykseksi. Minä toivoisin kauppakeskusten poistavan pikkukaupoilta vaatimuksen pitää kauppojaan auki kaikkina keskuksen aukioloaikoina sunnuntait mukaan lukien ja eduskunnan tämän jälkeen vapauttavan kauppojen aukiolon. Meidän perheemme ostoskäyttäytymiseen tämä ei vaikuttaisi juurikaan, mutta saattaisimme hyvinkin tehdä ostoksemme arki-illan tai lauantain sijaan sunnuntaina - ja edelleen suosimissamme pikkukaupoissa.