Vaihtoehtohoito, luontaishoito, uskomushoito, puoskarointi, huuhaa? Sosiaali- ja terveysministeriön työryhmä suunnittelee parhaillaan tiukennuksia koululääketieteen ulkopuolelle jäävien hoitojen antamiseen. Työryhmä ehdottaa muun muassa hoitojen antamisen rajaamista terveydenhuollon ammattilaisten käsiin silloin, kun hoidon saajana on kehitysvammainen tai vakavasti psyykensairas. Hoitoja on suunniteltu rajattavan myös raskaana olevilta, ja hypnoosin valvontaa on suunniteltu lisättävän.

Aihe on herättänyt runsaasti keskustelua niin lehdistössä kuin muussakin mediassa. Hoitojen puolustajat vetoavat hyviin hoitotuloksiin, vastustajat hoitojen hyödyttömyyteen ja räikeisiin ongelmiin, joita alalla on ilmennyt. Pahimmillaan potilas on joutunut esimerkiksi terapeuttinsa pitkäaikaisen seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi tai luopunut itselleen elintärkeästä lääkehoidosta surullisin lopputuloksin.

Valvontaa varmasti tarvitaankin nykyistä enemmän, onhan kenen tahansa tällä hetkellä mahdollisuus alkaa kutsua itseään vaikkapa luontaishoitajaksi. Jokainen väärinkäyttötapaus on liikaa. Joillakin hoidoilla ei varmasti ole minkäänlaista hoidollista pohjaa, jos kuuntelevaa korvaa ei siihen lasketa. Asiaan perehtymätön ei voikaan lausua painavaa mielipidettään esimerkiksi homeopatiasta, jonka joku "asiantuntija" kertoo pohjaavan eräänlaiseen hellään siedätykseen, kun taas toinen "asiantuntija" väittää homeopaattisten "lääkkeiden" olevan pelkkää vettä.

Itselläni on jonkin verran kokemuksia vaihtoehtohoidoista. Olen saanut muutaman kerran reikihoitoa, useamman kerran energiahoitoa, käynyt kerran hypnoosissa ja vieraillut useita kertoja homeopaatti-lääkärillä, jonka puoleen käännyn mitä todennäköisimmin taas kuukauden sisällä, kun siitepölyallergiani alkaa käydä sietämättömäksi. Kaikilla näillä hoidoilla on ollut aivan kiistattomia vaikutuksia, joskin varsinkin kolmen ensimmäisen vaikutuksia on omalla kohdallani mahdotonta todentaa.

Ehkä konkreettisimman hyödyn on tarjonnut homeopatia, jonka voimin olen selvinnyt viimeiset kesät täysin ilman antihistamiineja, vaikka viimeksi alle kuukausi sitten tehdyt prick-testit osoittavat minun olevan edelleen erittäin allerginen siitepölyille. Psyykkistäkö? Vaikea sanoa, vaikka aikamoinen mielen akrobaatti kokisin olevani, jos pelkällä vedellä taltuttaisin pahat allergiani. Samantekevää? Aika lailla, vaikka toki mielelläni tietäisin, mielenikö vai sittenkin hellä luonnonlääkitys häätää nuhani ja kutinani näin tehokkaasti pois.

Minusta tuntuukin hätävarjelun liioittelulta lähteä rajoittamaan kovin rankalla kädellä vaihtoehtohoitojen antamista. Jos niiden vaikutusta yleisesti pidetään lähinnä lumevaikutuksena (lukuunottamatta esimerkiksi joitakin yrttihoitoja, joilla voi olla merkittäviä yhteisvaikutuksia joidenkin lääkkeiden kanssa) ja jos niiden käyttäjät kuitenkin kokevat niistä hyötyvänsä, eikö viisainta olisi miettiä, kuinka estää näiden muutamien alalla toimivien huijareiden toiminta ja toisaalta auttaa näitä muutamia jotka menettävät mielenterveytensä vaihtoehtohoitojen parissa, mutta antaa onnellisen ja tyytyväisen enemmistön jatkaa työtään ja hoitojaan? 

Pelkkä empaattisesti ja kiireettä kuuleva korva ja turvallisen käden lämmin kosketus on varmasti yhtä suureksi psyykkiseksi ja myös fyysiseksi avuksi niin kehitysvammaiselle, raskaana olevalle, lapselle, mielenterveyspotilaalle ja syöpäsairaalle kuin aivan tavalliselle ja perusterveelle arkensa keskellä kipuilevalle aikuiselle. Ja jos hoidon vaikutukset ovat tätäkin syvällisempiä huolimatta siitä, ettemme niiden mekanismeja täysin tunne, eikö se ole vain kertakaikkisen hieno juttu?

Kaupunginhallitus kokoontuu huomenna jo kolmanteen peräkkäiseen talousseminaariinsa kaupungin vaikean taloustilanteen vuoksi. Seminaarissa kuullaan eri toimialojen ja poliittisten ryhmien kannanottoja siitä, mistä tulisi säästää, mistä kenties voisi säästää ja mistä ei ainakaan saa säästää.

Viikonlopun Vantaan Sanomat uutisoi asukaspuistojen lakkauttamisen noussevan päätettäväksi maanantain kaupunginvaltuustossa. Suunnilleen sadan peruskoulunopettajan viran mahdollisesta lakkauttamisesta on myös uutisoitu. Minäkin olen saanut kaupunkilaisten hätääntyneitä sähköposteja aiheesta. Viesteissä ja myös lehtikirjoituksissa kysellään, ovatko luottamushenkilöt ja virkamiehet seonneet, kun tekevät tällaisia päätöksiä lasten, nuorten ja perheiden voidessa monin paikoin muutenkin tosi huonosti.

Mitään ei kuitenkaan ole vielä päätetty, siksi kritisoinkin hiukan median uutisointia aiheesta, vaikka poliitikot eivät ilmeisesti saisikaan ikinä syyttää mediaa mistään. Tällainen uutisointi luo kuitenkin helposti paniikkimielialaa ja negatiivisuutta kaupungin toimintaa ja päättäjiä kohtaan. Se taas ei voi olla vaikuttamatta kaupungin henkeen ja imagoon kokonaisuudessaan. On välttämätöntä, että keskeneräisistäkin asioista informoidaan, jotta kaupunkilaiset voivat reagoida niihin ajoissa, mutta informaation pitäisi olla selkeää ja ajantasaista.

Eivät luottamushenkilöt tai virkamiehet keskimäärin ottaen ole kovinkaan hölmöjä tai ilkeitä. Kaupunginhallituksen väki, valtuutetut ja muut luottamushenkilöt yrittävät oikeasti rakentaa parempaa kaupunkia. Varmaan kaikki haluavat pitää huolta myös esimerkiksi lapsista, vanhuksista, vammaisista ja maahanmuuttajista - kovasydämisimmätkin ainakin siksi, että se on viime kädessä heidän itsensäkin etu. Kaiken tämän sivussa moni pitää toki varmaan kynsin ja hampain kiinni omasta asemastaan.

Eivätkä virkamiehetkään tahallaan kieroile, pimitä tietoa ja huononna kaupunkilaisten palveluja, vaan yleensä yrittävät hoitaa hommansa hyvin, kuten kuka tahansa omassa työssään. Olen varmaan vielä hirveän sinisilmäinen poliittisen pelin suhteen, mutta ainakin toistaiseksi olen saanut ihan hyvää kohtelua, missä sitten olenkin liikkunut. Aika usein metsä vastaa niin kuin sille huutaa, aina toki ei.

En itse valitettavasti pääse (ensimmäistä kertaa) huomiseen kaupunginvaltuustoon, koska lähden luokkani kanssa (ensimmäistä kertaa) jo syksyllä varattuun leirikouluun. Säästöjä vielä ajankohtaisempi päätös on selvitys Helsingin ja Vantaan mahdollisesti yhdistymisestä. Mitä valtuustossa ikinä päätetäänkin, edeltää sitä varmasti värikäs debatti ja mielipiteiden vaihto. Emme voi kuin toivoa, että kaikkien puheenvuorojen jälkeen järkevin vaihtoehto voittaa, niin selvityksen kuin myöhemmin säästösuunnitelmienkin suhteen.

Kaupungin lautakunnat kokoontuvat tästä kaudesta alkaen pääpiirteittäin samana maanantaina kerran kuussa. Tämän viikon maanantaina istuin itse tilakeskuksen lautakunnassa päättämässä muun muassa paviljonkirakennuksen (aiemmin näitä kutsuttiin surutta parakeiksi, mutta minut on onnistuttu aivopesemään niin, että kutsun näitä väliaikaispystytyksiä jo huomaamattani paviljongeiksi!) siirtämisestä Kaivokselan koulun pihasta Tammiston päiväkodin yhteyteen ja siis koulukäytöstä päiväkotitilaksi Tammiston äärimmäisen kiperällä päivähoitoalueella (Tammiston lapsista vain hiukan runsas kolmannes saa päivähoitopaikan oman alueen päiväkodista). Päätös vaikuttaa kaikin puolin järkevältä. Toinen tilakeskuksen lautakunnan tekemä päätös käsitteli Hakunilan uimahallin perusparannusta, joka palautettiin uudelleen valmisteltavaksi.

Samaan aikaan piti opetuslautakunta omaa kokoustaan ja lakkautti ennakkosuunnitelmien mukaisesti Variston Luhtituvan ja Askiston Kirsikan avoimet päiväkodit. Sivistystoimen tiedotteen mukaan kyseiset avoimet päiväkodit "lakkautetaan nykymuodossaan ... vähäisten kävijämäärien vuoksi 30.6.2009 alkaen. Avoin varhaiskasvatustoiminta Myyrmäki-Martinlaakson tulosyksikössä keskitetään kolmeen avoimeen päiväkotiin: Myyrmäen Vaskikelloon, Martinlaakson Soittorasiaan ja Pähkinärinteen Niittyvillaan. Variston päiväkodissa jatketaan kerhotoimintaa, mikäli hakijoita toimintaan on riittävästi. Vanhempien kanssa yhteistyössä käynnistetään korvaavan toiminnan suunnittelu verkostomaisen toiminnan käynnistämisestä 30.6.2009 mennessä."

Aihe oli herättänyt lautakunnassa ilmeisesti kovastikin keskustelua, mutta toiveistani ja pyynnöistäni huolimatta sitä ei jätetty pöydälle. Askistolaiset olivat itsekin paikalla adressin kera ja esittivät jälleen kerran viisaat argumenttinsa toiminnan jatkamisen puolesta. Toisaalta he painottivat nimenomaan toiminnan jatkumista, tapahtui se sitten kaupungin tai aktiivisten vanhempien taholta, eli tilojen säilymistä päivähoidon käytössä. Näin sentään kävi, mutta muuten olen kyllä päätökseen kovin pettynyt.

Jäin kovasti miettimään, milloin tämäkin päätös on alunperin tehty ja millaisia mahdollisuuksia kuntalaisella, valtuutetulla tai lautakunnan jäsenellä olisi tosiasiassa ollut vaikuttaa asiaan. Kysehän ei ole kovin suurista summista ja on ihan järkevää, että toimiala- ja tulosaluejohtajilla on mahdollisuus tehdä tietynlaisia päätöksiä tiettyyn rahasummaan asti itse, mutta tässä tapauksessa kysymyksessä on hyvin inhimillinen ja usealle kymmenelle perheelle ja ehkä sadallekin kuntalaiselle tärkeä asia, jolla on myös laajakantoisia sekä sosiaalisesti että poliittisesti merkittäviä seurauksia.

Eivät näiden avoimien päiväkotien käyttäjät nimittäin suinkaan lähde automaattisesti kaupungin toivomalla tavalla seuraavaksi lähimpään avoimeen päiväkotiin, vaan ehkä useassakin tapauksessa siirtyvät kunnallisen kokopäivähoidon tai vaikkapa sosiaalitoimen asiakkaiksi, olipa joku jo laittanut talonsakin myyntiin.

Paavin mielestä kondomit lisäävät sukupuolitauteja. Parempi olisi pidättäytyä seksistä kokonaan.

Yksityisautoilu saastuttaa. Kielletään henkilöautot. Tupakointi tappaa. Kielletään tupakointi. Kielletään lihansyönti, alkoholi, ulkomaille matkustaminen, shoppailu, elokuvateatterit, kaikki laitteet jotka kuluttavat sähköä ja joita ei välttämättä tarvita.

Joku meistä ryhtyy mielellään vegaaniksi, monille ei tupakka tai alkoholi maistu ollenkaan. Joku ei tarvitse autoa, toista ei kiinnostaa matkustelu. Kolmas ei ole kiinnostunut shoppailusta vaan käyskentelee vapaa-ajallaan mielellään luonnossa, neljännelle eläminen selibaatissa ei ole ongelma vaan luonnollinen osa elämää.

On kuitenkin turha taistella ihmisyyttä vastaan. Useimmat meistä nauttivat lihansyönnistä, alkoholista ja seksistä. Useimpien meidän elämän henkilöauto tekee niin paljon helpommaksi, että siitä luopuminen ei tunnu realistiselta. Suurin osa meistä käy mielellään lomamatkoilla ulkomailla, ostelee joskus turhuuksia ja nauttii elokuvista, tv-ohjelmista, peleistä ja monesta muusta ei-niin-välttämättömästä ajanvietteestä.

En itse yleensä kaipaa tupakkaa tai liharuokia. Ruokakaupassa käyn mielelläni, vaatteista en jaksa juurikaan kiinnostua ja sisustuspuuhat pitkästyttävät minua. Television katselu ei minua joitakin elokuvia, uutisia ja Mad Mediä lukuunottamatta innosta. Ilman autoa olen pulassa, lomamatkoja rakastan enkä nunnaksi aio ryhtyä. Mitään en pelaa, harvoin edes seurapelejä; kun toiset ottavat esille Trivial Pursuitin, minä otan toisen lasin viiniä, istahdan pianon ääreen ja alan laulaa.

Fanaattisuus on ainaisena uhkana niin uskonlahkoille, poliittisille liikkeille kuin kaikenlaisille paremman elämäntavan tyrkyttäjille. Asiansa saa esitettyä ja sitä edistettyä paljon paremmin hyväksymällä ihmisyyden monet kasvot ja näkemällä värien kirjon mustan ja valkoisen välillä. Vihreän liikkeen kantavana ajatuksena on ekologisen ja suvaitsevan ajattelutavan levittäminen. Parhaiten se onnistuu sekä keppiä että porkkanaa harkiten käyttämällä ja ennen kaikkea avoimella dialogilla. 

Yli miljardin ihmisen kirkkokunnan johtajan soisi tuntevan ihmisluonnon vähän paremmin. Lisää kondomeja jakoon vain!

Ystävälläni Leena Kleemolalla on parhaillaan taidenäyttely Vantaan Taiteilijaseuran Galleria Gjutarsissa Kuninkaalaan idyllisessä, kulttuurihistoriallisessa puutalomiljöössä vain noin kilometrin etäisyydellä Tikkurilan asemalta. Kävin katsomassa näyttelyn viikko sitten. Näyttely päättyy 29.3.

Leenalla on ollut useita näyttelyitä ja olen nähnyt niistä kolme. Ensimmäisessä aiheena olivat norsut ja kuvat olivat värikylläisiä hieman itämaiseen tai ehkä enemmänkin unenomaiseen tyyliin. Kahdessa jälkimmäisessä aiheena ovat olleet erilaiset suuret koneet, useimmiten tyhjiin tehdashalleihin unohdetut ja aikansa eläneet massiiviset laitteet, joista Leena puhuu "jättimäisenä koneistona, josta kuori on riisuttu pois".

Minulle hylätyt koneet tuovat lisäksi mieleen ihmisruumiit, joista henki on kadonnut. Tunne ei ole ahdistava tai vastenmielinen, vaan kuten Leenan maalaukset täynnä valon ja varjon leikkiä ja aina toivon tunnelmaa. Ikiaikainen ajatus hengen ja ruumiin erosta ja hengen asettumisesta ruumiiseen maanpäällisen seikkailunsa ajaksi herättää edelleen vastakaikua maailmassamme, jossa ruumis ja mieli yhä nähdään usein kahtena toisistaan erillään toimivana elementtinä.

Leenan maalaukset ovat mielestäni tulleet viime vuosina yhä taidokkaammiksi ja voin vilpittömästi sanoa, että jos kotini seinillä olisi yhtään enemmän tilaa ja tilipussissani yhtään enemmän painoa, ostaisin niistä jonkun välittömästi luomaan kotiini mystisen valoisaa tunnelmaansa. Pidin jo Leenan norsuista erittäin paljon, mutta siveltimen jälki on tullut entistä kauniimmaksi ja hallitummaksi viimeisissä näyttelyissä.

Galleria Gjutars itsessään on todella tunnelmallinen ja viehättävä puurakennus sikäli syrjäisellä paikalla, että sinne tuskin törmää sattumalta. Vaikka päivä oli harmaa, isot ikkunat valaisivat vaaleat sisätilat ja avarat huoneet valtavan kauniisti ja lapsetkin aistivat gallerian hartaan atmosfäärin. Vantaan Taiteilijaseuralla on tiloissa myös taidelainaamo, josta voi lainata teoksia kuukausivuokralla ja halutessaan ostaa ne omaksi, jolloin maksetut vuokrat vähennetään kokonaishinnasta. 

Kaupungin säästötoimenpiteet koskettavat kipeästi kaikkia toimialoja. Koska lakisääteistenkin palvelujen turvaamisessa on vaikeuksia, joutuu kaupunki leikkaamaan lakisääteisten ulkopuolelle jääviä palveluja lähes kaikilla toimialoillaan. Tällöin esimerkiksi ennaltaehkäisevä työ niin sosiaali- ja terveys- kuin sivistystoimessakin uhkaa joutua juustohöylän alle.

Tapasin toissa viikolla kaupungin päivähoitotoimen johtajan Sole Askola-Vehviläisen, jonka kanssa keskustelimme muun muassa Kivistön päivähoitotilanteesta, Pakkalan Illenpuiston sijaispulasta ja ylisuurista ryhmistä, Variston Luhtituvan lakkauttamisesta, Pähkinärinteen Lammaspuiston aukioloajoista ja Länsi-Vantaalle suunnitellun steinerpäiväkodin toimintamallista. 

Erityisesti keskustelun alla oli Luhtituvan tilanne. Variston koulujen kupeessa sijaitseva pikkuruinen avoin päiväkoti on ollut sulkemisuhan alla jo pitkään ja tänä vuonna Luhtituvan avoin päivätoiminta aiotaan lakkauttaa. Kävijämäärät ovat tilastollisesti pieniä ja Pähkinärinteen avoin päiväkoti Niittyvilla sijaitsee kävelyetäisyydellä. Luhtitupa on itsellenikin hyvin tuttu, sillä tyttäreni Sofia kävi siellä aikoinaan kerhossa. Vielä tutumpi on kuitenkin Niittyvilla, jossa vierailimme lähes kolmen vuoden ajan käytännössä viikoittain.  

Heti tapaamisen jälkeen sain kuulla toisestakin avoimesta päiväkodista, jota uhkaa Luhtituvan kohtalo. Myös Askiston avoin päiväkoti Kirsikka aiotaan lakkauttaa eikä askistolaisille kotivanhemmille jää tämän jälkeen minkäänlaista tukikohtaa tai toimipistettä kevyellä liikenteellä saavutettavalle etäisyydelle. Lisäksi lakkauttamisesta saatavat säästöt jäänevät hyvin vähäisiksi. En kertakaikkiaan pysty hyväksymään tällaista.

Tänään kaupungin virkamiesjohto ja kaupunginhallituksen jäsenet kokoontuivat koko päivän kestävään seminaariin pohtimaan kaupungin taloutta ja mahdollisia kahden prosentin leikkauksia eri toimialoillle. Jos lapsilta ja vanhuksilta vielä pitää ottaa pois, ottaisin minä kyllä seuraavaksi esille veroprosentin korotuksen, kuten olen aiemminkin sanonut. Ei kaikesta vain voi leikata, ja jos rahaa ei ole riittävästi, pitää sitä hankkia lisää. Eivät ne veronmaksajat Vantaalta mihinkään hetkessä karkaa, vaikka kunnallisveroprosenttia vähän nostettaisiinkin. Kaupungin imago muodostuu tavallisen kansalaisen silmissä ihan muista asioista.

Tammikuu on ohi ja vuoden kunnallispoliittinen arki päässyt vauhtiin. Luottamuspaikat on jaettu ja ensimmäiset kokoukset ja seminaarit pidetty. Minulla oli yhden viikon aikana kahdeksan kokousta tai koulutusta ja lapsillani ensimmäistä kertaa ulkopuolinen hoitaja Mannerheimin Lastensuojeluliitosta. Toissapäivänä iski ensimmäinen flunssa sitten elokuun. 

Minut valittiin vihreän ryhmän toiseksi varapuheenjohtajaksi, mistä olen erittäin ylpeä ja iloinen ja mikä sopii minulle etenkin ajankäytöllisesti erinomaisesti. Ryhmämme puheenjohtajana jatkaa Sirpa Pajunen ja ensimmäisenä varapuheenjohtajana aloittaa Siru Kauppinen. Valtuustosalissa istun valtuutettu Sini Alénin (vihr) vieressä toisessa pultissa (vai riveiksikö niitä aivan arkisesti kutsutaan? Orkesterissa soitetaan pulteissa ja entisenä juniorijousisoittajana miellän itseni jälleen kakkospulttilaiseksi) suoraan tuoreen puheenjohtajan Antti Lindtmanin (sd) sinisten (?) silmien ja eloisien käsien alla. Pöydät ovat uskomattoman ahtaat pitkähkölle ihmiselle; joudun istumaan tuolissa kutakuinkin poikittain jalat osin käytävän puolella ja voin vain kuvitella, millaisessa kippurassa 180-senttiset ja sitä pidemmät joutuvat kokouksensa viettämään.

Kaupunginhallituksen varajäsenyydestä luovun hienoisella kaiholla, mutta kaupungin työntekijänä en olisi voinut sieltä paikkaa hakeakaan enkä kahden pikkulapsen äitinä olisi sitä ajankäytön vuoksi tosiasiassa halunnutkaan. Sen sijaan hain paikkaa tilakeskuksen lautakunnasta, josta paikan myös sain. Tilakeskus hallinnoi kaikkia kaupungin kiinteistöjä, joista noin puolet on kouluja ja vajaa kolmannes päiväkoteja. Lisäksi esimerkiksi kaupungin ateria- ja siivouspalvelut kuuluvat tilakeskuksen toimialaan. Odotan lautakuntatyötä erittäin suurella mielenkiinnolla.

Valtuusto kokoontuu maanantaisin kerran kuussa ja kokousta edeltää torstaina pidettävä valtuustoinfo. Ensimmäinen valtuusto ja info ovat jo takanapäin. Pidin sanaisen arkkuni suljettuna, koska kysymyksessä oli luottamuspaikkojen jakamisen lisäksi lähinnä kaava-asioita, jotka eivät toistaiseksi ole aivan sydäntäni lähinnä. Ylimääräisessä valtuutettujen infossa sen sijaan rohkaistuin kysymään sivistystoimen apulaiskaupunginjohtajalta Elina Lehto-Häggrothilta päiväkotien sijaisten hankkimisesta. "Arvoisa puheenjohtaja", sanoin näin ensimmäistä kertaa ja selvisin sen kummemmin sössöttämättä toki hento puna poskillani. Apulaiskapunginjohtajan vastaus ei valitettavasti tuonut juuri valaistusta kipeään kysymykseen.

Palestiinalainen Hamas-järjestö on tänään ilmoittanut ryhtyneensä välittömään tulitaukoon sen jälkeen, kun Israel ilmoitti lopettaneensa voimatoimet myöhään eilisiltana Egyptin neuvotteleman sopimuksen mukaisesti. Olemme saaneet jo 22 päivän ajan seurata karmeaa murhenäytelmää, jossa surmansa on saanut pitkälti toista tuhatta palestiinalaista ja 13 israelilaista. Enemmistö palestiinalaisuhreista on naisia ja lapsia. On enemmän kuin toivottavaa, että tulitauko pitää ja rauhanehdoista päästään neuvottelemaan.

Vantaalla on yhteensä 13 ystävyyskaupunkia Pohjoismaissa, Keski-Euroopassa, Venäjällä, Kiinassa ja ainoana suomalaiskaupunkina myös Israelissa. Israelin ystävyyskaupunki on Jerusalemin lähellä sijaitseva noin 26 000 asukkaan Matte Yehuda. Vantaan nykyinen yhteistyö Matte Yehudan kanssa tapahtuu pääosin kahdella tasolla: Lapsiryhmä Israelista osallistuu vuosittain kansainväliselle lastenleirille Kukonnotkossa. Tämä on erinomainen perinne, josta ei ole syytä luopua, sillä sotaakaan käyvän maan lapset eivät ole millään tavoin vastuussa vanhempiensa ja maansa päättäjien valinnoista. Lisäksi muiden maiden lasten tapaaminen voi vaikuttaa heidän arvomaailmansa muodostumiseen.

Toinen, arveluttavampi puoli on poliittisten valtuuskuntien vaihto Vantaan ja Matte Yehudan välillä. Viimeksi keväällä 2008 Vantaan kaupunginhallituksen valtuuskunta vieraili Israelissa, ja vastaavasti israelilainen valtuuskunta kävi kunnallisvaalien alla Vantaalla. Tällaiset päättäjien kohteliaisuusvierailut sotaa käyvien ja ihmisoikeuksia loukkaavien maiden kanssa eivät mielestäni palvele millään tavalla kumpaakaan maata tai niiden kansalaisia, vaan toimivat lähinnä ihmisoikeuksia polkevien maiden vallanpitäjien propagandavälineenä; Matte Yehudankin lehdet suitsuttivat valtuuskuntansa ystävällistä vastaanottoa Vantaalla.

Kaikesta kanssakäymisestä pidättäytyminen näiden maiden kanssa on silmien ja korvien ummistamista. Siksi yhteistyötä tarvitaan, mutta sillä on oltava selkeä viesti. Rakentava lähestymistapa Israelin kohdalla olisi mielestäni hankkia ystävyyskaupunki myös Palestiinasta ja asettaa kolmikantayhteistyö ystävyyskaupunkisuhteen edellytykseksi. Toimintamallia uudenlaiselle yhteistyölle voisi hakea Vantaan ja Namibian Windhoekin välisestä yhteistyöstä.

Tällaisella toimenpiteellä Vantaa ei tietenkään ratkaisisi Lähi-idän kriisiä, mutta se olisi selkeä kannanotto kaupunkien asukkaille ja päättäjille ja voisi parhaimmillaan muokata asenteita paikan päällä. Kuten vastikään Nobel-palkittu entinen presidenttimme Martti Ahtisaari Oslossa sanoi, "Rauha on tahdon asia", ja siinä vaiheessa, kun konfliktin osapuolten keskuudessa löytyy riittävästi ruohonjuuritason tahtoa, myös valtakunnan päättäjien on huomioitava se.

Mielestäni tämä on paitsi ajankohtainen myös periaatteellinen kysymys ja niinpä harkitsenkin aloitteen tekemistä asiasta.

Perhepiirissäni on yksi astmaa sairastava aikuinen ja kaksi lasta. Pohdiskelimme siskoni kanssa viimeksi tänään, kuinka suuret kustannukset yhteiskunnalle aiheutuu heidän tutkimuksistaan, lääkkeistään ja työstäpoissaoloistaan; astmaattinen pikkulapsi kun ei käy yksin pitkissä lääkärintutkimuksissa tai makaa yksin hoidettavana lastensairaalassa. Kenenkään astman aiheuttajasta ei ole varmuutta, mutta kyseinen aikuinen kävi koko peruskoulunsa tunnetussa homekoulussa, minkä jälkeen astma hiljalleen pitkien allergioiden jälkeen puhkesi.

Maamme hallitus pyrkii helpottamaan ahdingossa olevaa valtiontaloutta elvytyspaketilla, jossa myös homekouluilla on vihdoin mahdollisuus saada hieman lisärahoitusta. Opetusministeri Henna Virkkusen (kok) mukaan opetusministeriö on esittänyt elvytyspakettiin 60 miljoonaa euroa käytettäväksi muun muassa kosteus- ja homevaurioista johtuviin rakennushankkeisiin sekä täydennyskoulutukseen.

Jos lisärahoitus saadaan, olisi äärimmäisen toivottavaa saada osa rahasta kohdistettua Vantaalle. Uusien hankkeiden käynnistäminen vuonna 2009 lienee resurssipulan vuoksi aikataulullisesti mahdotonta, mutta jo suunniteltuja hankkeita voitaisiin käynnistää etuajassa. Tällaisia hankkeita olisivat esimerkiksi vuodelle 2010 suunnitellut Koivukylän ja Martinlaakson koulujen peruskorjaukset.

Vaikka homekoulujen ja muun korjaus- ja uudisrakentamisen osuudesta hallituksen elvytyspaketissa on oltu monta mieltä (ks. esim. Vihreän Langan pääkirjoitus 9.1.), näkisin itse kuitenkin yksinomaan positiivisena asiana sekä asian nostamisen tapetille jälleen kerran että todellisen mahdollisuuden saada korjattua pikimmiten edes joitakin näistä koko yhteiskunnan terveyttä rapauttavista betonilaatikoista. Korjausten onnistumisista ja epäonnistumisista voidaan toki olla myös monta mieltä.

Rakennusten kosteusvauriot aiheuttavat kiistatta monia pieniä ja suuria terveyshaittoja, joista pahimmat seuraavat kantajaansa läpi elämän ja vaikuttavat merkittävästi hänen elämänsuunnitteluunsa. Sekä yksilölle että yhteiskunnalle aiheutuvat haitat ovat niin merkittäviä, että toivon todella tämän mahdollisen 60 miljoonan olevan vasta alkusysäys huomattavasti nykyistä suuremmalle taloudelliselle tuelle homekoulujen saneeraamiseksi.