|
Mikä Suomea oikein riivaa, kun se toisaalta myöntää ilmastonmuutoksen vakavuuden ja halunsa puuttua siihen nopeasti ja tehokkaasti, ja toisaalta kuitenkin välttelee sitoutumasta edes EU:n esittämään tavoitteeseen vähentää päästöjä 20 prosenttia vuoteen 2020 mennessä? Päättäjillä olisi tässä kansan täysi tuki, niin suuri on kansalaisten huoli ilmastonmuutoksen vaikutuksista tutkimuksen kuin tutkimuksen mukaan. Mitä ihmettä nyt jahkaillaan? Päästöjen vähentäminen EU:n puheenjohtajamaa Saksan ehdotuksen mukaisesti on täysin realistinen tavoite, ja sitä tukevat muiden muassa Ranska, Iso-Britannia, Ruotsi ja Tanska. Tavoitetta taas
kritisoivat erityisesti Itä-Euroopan maat ja Suomi. Kioton sopimusta seuraamalla, uusiutuviin energiamuotoihin panostamalla ja energiatehokkuutta lisäämällä koko EU:n alueella olisi mahdollista päästä huomattaviin päästövähennyksiin. Asian erityisen ärsyttäväksi tekee se, että Energiateollisuuden, Teknillisen korkeakoulun, VATT:n ja WWF:n yhteistyössä laatimassa mallissa Suomi pystyisi vähentämään päästöjään 30 prosenttia vuoteen 2020 mennessä, siis 10 prosenttia enemmän kuin EU:n esittämä tavoite edellyttäisi. Koska päättäjät myös tietävät, että ilmastonmuutokseen vastaaminen tulee sitä edullisemmaksi, mitä nopeammin siihen reagoidaan (Nicholas Sternin raportti), on Suomen toiminta vähintäänkin omituista. Kyseessä lienee suomalainen muutosvastarinta - tai pahemmassa tapauksessa hallituspuolueidemme vähäinen tietämys ja kiinnostus asiaa kohtaan, mikä kyllä lisäisi tarvetta saada aiheen asiantuntijoita uuteen hallitukseen.
Samaan liittyy Suomessa pitkään toisteltu mantra tuulivoiman hyödyttömyydestä tai ainakin merkityksettömyydestä. Vasta silloin, kun Jorma Ollila kertoo uskovansa tuulivoiman tarpeellisuuteen ja mahdollisuuksiin, alkavat vihdoin myös kansa ja päättäjät myönnellä, että ehkäpä tuulivoimaan kannattaisi tässä avarassa maassa toden totta satsata. Tuulivoiman uusien puolestapuhujien joukkoon liittyi hiljattain myös keskustalainen europarlamentaarikko Paavo Väyrynen, jonka mielestä tuulivoiman vähättely tulee lopettaa ja asennemuutosta tarvitaan. Hänen näkemykseensä on helppo yhtyä. Nyky- ja tulevalla tekniikalla kyetään rakentamaan paljon totuttuja suurempia tuulivoimaloita, jotka voidaan sijoittaa maalla huomattavasti merenpinnan korkeuden yläpuolelle, missä tuulen voima on merenpintaa suurempi. Laajassa maassamme riittäisi tilaa suurillekin tuulivoimapuistoille. Toisaalta merellä tuulivoimapuistoja ei ole ainakaan jatkossa mitään tarvetta sijoittaa rannikon välittömään läheisyyteen, ja pelätyt esteettiset haitatkin voidaan näin suurelta osin välttää. Ruotsin länsirannikolle on tekeillä suuri tuulivoimapuisto, joka valmistuessaan kaksinkertaistaa maan tuulivoimakapasiteetin. Miksi ihmeessä meillä kohkataan ainoastaan ydinvoimasta, niin kuin todellisia vaihtoehtoja ei olisi muita? Olemme museoitumassa Euroopan nurkkaan ydinvoimaunelmillamme.
Trackback(0)
 |
TrackBack URI for this entry
RSS feed Comments
Näytä/Piilota kommentti lomake