Vantaan Sanomat 15.6.2007

Mannerheimin Lastensuojeluliiton lastenhoitopalvelut katoavat Vantaalta heinäkuun alussa (VS 10.6.). Syynä on Vantaan kaupungin toiminnalle osoittama täysin riittämätön tuki, joka vastaa alle kymmenesosaa muiden suurten kaupunkien vastaavan tuen määrästä. MLL:n lastenhoitajavälitys on valtakunnallista ja saa tukea kuntien lisäksi Raha-automaattiyhdistykseltä. Käytännössä perheet ovat voineet tilata MLL:n kautta koulutetun hoitajan kotiinsa. Välitys on ollut ilmaista, perhe on maksanut hoitajalle 8,20 euron tuntipalkan.

Sosiaali- ja terveyslautakunnan puheenjohtajan Simo Pokin (sd) mielestä tilapäinen hoitoapu ei kuulu yhteiskunnalle eikä ole tasa-arvoista tukea hoitotoimintaa, johon vähävaraisilla ei ole varaa. Onko Pokki aivan vieraantunut tavallisen, pieni- tai keskituloisen lapsiperheen arjesta? MLL:n palvelu on nimenomaan ollut ainoa sellainen lastenhoitopalvelu, jonka maksuista vähävarainenkin voi selviytyä. Läheskään kaikilla perheillä ei ole sellaisia verkostoja, joista löytyisi lapsenvahti esimerkiksi sairastavalle kotiäidille, jonka mies on työmatkalla, iltakokoukseen lähtevälle yksinhuoltajalle tai uupuneille pikkulasten vanhemmille. Kuka hoitaa lapsia, kun Pokin mallin mukaan lapsensa kotona hoitava työtön saa kutsun työhaastatteluun? Pokki on taas viemässä pois niiltä, joilla muutenkin on vähän.

Vantaan kaupunki myönsi MLL:lle tämän vuoden lastenhoitajien välitystoimintaa varten 3200 euroa. Summa on niin mitätön, etten tiedä, itkeäkö vai nauraa kaupunkimme perhepalveluiden linjauksille. Ensin typistetään Vantaa-lisää, sitten lakkautetaan ainoa kohtuuhintainen ja helposti saatavilla oleva lastenhoitopalvelu, mitä seuraavaksi? Kysymys ei ole tällä kertaa edes rahasta vaan periaatteesta. Kaupunkiamme ei yksinkertaisesti kiinnosta lapsiperheittensä hyvinvointi. Kauhulla odotan, millä meitä seuraavaksi rangaistaan.