|
Sain päätökseen Rosa Meriläisen pamfletin Puheet ovat tekoja. Olisi kieltämättä ollut viisasta lukea kirja jo ennen eduskuntavaaleja, mutta minkäs teet, aika ei riitä kaikkeen ja valintoja on tehtävä, enkä viime kädessä tiedä, olisiko kirjan lukeminen muuttanut minua tai vaalikampanjaani tuolloin suuntaan tai toiseen. Teksti on joka tapauksessa niin sujuvaa, että lasken kirjan jopa aika leppoisaksi kesälukemistoksi, ainakin niille, joiden ajattelu yhtyy varsin suurelta osin Rosan kanssa. Aika usein huomaan ihailevani kolmikymppisiä ja nuorempiakin, jotka tuntuvat tietävän kaikesta kaiken ja omaavan jollakin päällepäin järkevällä tavalla perustellun mielipiteen asiasta kuin asiasta. Usein nämä ovatkin tehneet poliittista tai kansalaisjärjestötyötä jos eivät koko ikäänsä niin ainakin vuosikaudet. Yritän muistuttaa itselleni, että myös muunlainen elämänkokemus voi rikastuttaa sekä poliitikon että kenen tahansa muun työntekijän ajatusmaailmaa. Monesti se, että on kokenut tai nähnyt jotain, on jopa aika paljon hedelmällisempää kuin se, että on lukenut tai kuullut jotain. Lisäksi kaunopuheisuuteen voi oppia, politiikan kieli on oma kielensä, jonka omaksumista ei ehkä ole minkäänlaista syytä kiirehtiä, lähinnä kai päinvastoin. Joka tapauksessa Rosa on terävä tyyppi ja hänen pamflettinsa täyttä asiaa. Jo ennen vaaleja lukemani Oras Tynkkysen pamfletti Vihreä on kasvun väri on samoin erinomainen opus joko kesälukemiseksi tai muuten vain. Jos naistenlehti kysyisi minulta, minkä kirjan pariin palaan yhä uudelleen, voisin mainita Oraksen kirjan, syytä ainakin olisi. Muutoin jätän kirjan lukemisen tai elokuvan katsomisen mieluiten yhteen kertaan, jolloin elämys säilyy raikkaimpana.
Mikä pamfletti itse asiassa on? Suomalaisen sivistyssanakirjan mukaan pamfletti on "arvosteleva kirjanen päivänpolttavasta aiheesta; häväistyskirjoitus", Rosan ja Oraksen tapauksessa kai lähinnä ensimmäinen. Kolmas leppoisa, ja kahden edellisen jälkeen aivan rehellisesti leppoisa, kesäkirja on Virpi Hämeen-Anttilan Kolmastoista lapsi (nimi viittaa säveltäjä Franz Schubertiin, joka totta tosiaan syntyi erään mahtavan kokoisen pesueen hännillä). Hämeen-Anttila on paitsi kaikkea muuta etevää ja sympaattista myös akateemisen viihteen mestari, jonka kieli ja tarinankulku virtaavat eteenpäin sellaisella soljuvuudella, että kesäilta kääntyy kesäyöksi muutamassa tuokiossa. Saman kirjailijan kaksi edellistä romaania, Suden vuosi ja Alastonkuvia, tekivät minuun suunnilleen samanlaisen vaikutuksen. Suosittelen, ja niinhän suosittelee moni muukin lukija ja jokunen kriitikkokin. Huomenna matkaan lapsineni viikonlopuksi vanhempieni luokse Poriin perheeni perinteisille kesäjuhlille. Mies jää päivystyksen takia kotiin. Mummilan piha on kauttaaltaan aidattu ja siksi sopivampi kesäjuhlan viettoon viiden alle nelivuotiaan naperon kanssa kuin kallioinen mökkimiljöö. Matkanteko nappuloiden kanssa käy totta vieköön työstä, ja tällä(kin) kertaa armahdan itseäni ja valitsen vaihdollisen junan tai pitkälti neljättä tuntia ajavan linja-auton sijasta henkilöauton.
Trackback(0)
 |
TrackBack URI for this entry
RSS feed Comments
Näytä/Piilota kommentti lomake