|
Suomen tuoreehkoon hallitusohjelmaan kirjatut kehityspoliittiset tavoitteet eivät huimaa päätä ainakaan kehitysyhteistyömäärärahojen osalta. Hallitus sitoutuu tavoittelemaan YK:n suosittelemaa 0,7 prosentin (BKT:sta) määrärahaa, mutta tavoitetta ei kiinnitetä minkäänlaiseen aikatauluun. YK:n suositus sisältää kuitenkin myös aikataulun, joka täyttyy nykyisen hallituskauden aikana. Maaginen 0,7 prosenttia tulisi saavuttaa vuoteen 2010 mennessä, ja Vihreiden periaateohjelma kehottaa Suomea seuraamaan muiden Pohjoismaiden esimerkkiä ja nostamaan määrärahan 1 prosenttiin vuoteen 2015 mennessä. Hesarissa on viime päivinä keskusteltu sekä avun määrästä että laadusta. Joidenkin mielipiteiden mukaan laadusta on viime vuosina tingitty määrästä jankkaamisen kustannuksella. Kun laatua kohennetaan, ei määrän kasvattamisesta ole niin väliksi. Tosiasia on kuitenkin se, että myös kehitysavun laatuun on kiinnitetty paljon huomiota, ja myös jatkossa näin tulee toimia. Valtiot muuttuvat ja kehittyvät itsenäisesti ja ympäröivän maailman mukana, ja avun laadun tulee aina olla sidoksissa kyseiseen poliittiseen tilanteeseen ja ajankohtaan. Ei ole viisasta poissulkea mitään auttamisen muotoa. Jollekin valtiolle suora budjettituki on erittäin toimiva auttamisen muoto, toiselle projektikohtainen apu sopii paremmin. Julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin hankkeet täydentävät toisiaan. Hallituksen olisi pitänyt sitoutua YK:n tavoitteeseen. Tavoitteesta lipeämisen osalta hallitusohjelma on rehellinen pettymys, sillä laatu ei aina korvaa määrää. Myöskään imagokysymyksenä kehitysyhteistyömääräraha ei ole mitätön. Hyvääkin hallitusohjelman kehityspoliittisista tavoitteista toki löytyy: Suomi "tukee" ja "osallistuu" monenlaisissa hyvissä pyrkimyksissä sekä esimerkiksi "painottaa kehityspolitiikassaan aiempaa vahvemmin ympäristö- ja ilmastokysymyksiä, kriisien ennaltaehkäisyä sekä rauhanprosessien tukemista". Ei mitenkään hullumpaa.
Ruotsalainen Lukas Moodysson ohjasi esikoisenaan mainion Fucking Åmalin ja tämän jälkeen aika hilpeän elokuvan Kimpassa, josta itse pidin vielä enemmän. Kolmas elokuva Lilja 4ever näytettiin muutama päivä sitten jollakin kanavallamme. Luulin, ettei surullinen elokuva olisi koskettanut minua kovin syvällisesti, mutta miltei valvoin seuraavan yön ahdistuksessa pyörien. Kriitikot antavat Liljalle useimmiten paljon tähtiä. Hesarin TV-toimittaja, kuka mahtoi ollakaan, oli toista mieltä ja väitti Moodyssonin tuudittautuneen kahden ensimmäisen elokuvansa menestykseen ja kirjoittaneen ja ohjanneen puhdasta sosiaalipornoa. Tiedä häntä. Ainakin hyvä, että joku kriitikoistamme uskaltaa poiketa linjasta. Minä antaisin Liljalle kolme tähteä. Käsikirjoituksessa on kautta linjan kurjuutta turhaan maksimoivia heikkouksia, jotka oleellisesti häiritsevät hyvin ohjattua ja taidokkaasti kuvattua elokuvaa, jonka katsomista en kadu hetkeäkään mutta jota en missään nimessä katsoisi uudestaan.
Trackback(0)
 |
TrackBack URI for this entry
RSS feed Comments
Näytä/Piilota kommentti lomake