|
Elokuun illat ovat aina olleet vuoden kauneimpia. Vääntäydyttyäni kevyelle aamulenkille sunnuntaiaamuna saatoin todeta, että myös elokuun aamut voivat olla satumaisen suloisia: raikkaita mutta vielä lämpimiä, kirpeitä mutta samalla pehmeitä. Syksy on kuitenkin tuloillaan, kesä kääntämässä meille vaivihkaa selkäänsä ja suunnittelemassa ensilehtiensä pudottamista. Siksi tässä vielä pikaisesti muutama suositukseni mukaviksi kesänähtävyyksiksi. Elokuisina kohteinani olivat koko perheelle erinomaisesti soveltuvat Kungsbackan kotieläinpiha Porvoossa ja Muumimaailma Naantalissa sekä Sateenkaari-Suomi-näyttely Vantaan kaupunginmuseossa Tikkurilan vanhalla rautatieasemalla.
Kungsbackan kotieläintila sijaitsee kymmenisen kilometriä Porvoon keskustasta itään. Hyvin hoidetulla tilalla voi tavata lehmiä, hevosia, porsaita, lampaita, vuohia, kaneja, kanoja, kukkoja... lähes kaikkea, mitä lapsi vain voi odottaakin näkevänsä. Hiekkakinoksessa voi ajella leikkitraktorilla tai kaivaa kuoppaa kaivurilla, oikea traktori ajelee ohi tuon tuosta. Kahvilan tarjoilut ovat erinomaiset nekin, ja kaikki tämä siis kolmella eurolla lasta ja viidellä eurolla aikuista kohden. Naantalin Muumimaailma on klassikko, joka kaupallisuudestaan huolimatta viehättää paitsi (meidän)perheen pienimpiä myös hiukan isompiakin. Kun lipusta maksaa lähes 20 euroa aikuiselta ja jonkin verran vähemmän pienokaisilta, voi toki odottaakin saavansa rahoilleen vastinetta, mutta sittenkin Muumimaailman varsin laadukkaat ja vähintäänkin tasatunnein toistuvat pienemmät ja suuremmat esitykset ympäri Muumisaarta ja lapsille jaettavat pikkulahjaset mennen tullen tekivät vierailusta viehättävän kokonaisuuden ja jättivät kaikille hyvän mielen. Kuriositeettina mainittakoon, että kun sorruimme ostamaan lapsillemme Muumi-pehmolelut kierroksen päätteeksi, ei kumpikaan lapsista valinnut perinteistä Peikkoa, Pappaa tai Mammaa, vaan kaikkien hyväntahtoisten otusten joukosta Sofia halusi itselleen Hattivatin ja Joel Mörön. Ei siinä sitten muu auttanut kuin pitää lupaus ja ostaa lapsille unikaverit, joista Sofia ei uskalla pitää omaansa lähelläkään sänkyään ja Jolle taas antaa omalleen poikkeksetta kyytiä heittämällä sen joko lattialle tai päin seinää unta odotellessaan... Sateenkaari-Suomi-näyttelyn aiheena oli seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen historia. Käsittelyssä olivat muun muassa lainsäädännön muutokset, homoseksuaalisuus maaseudulla ja kaupungeissa, ravintolakulttuuri sekä homoseksuaalisuus taiteessa ja kirjallisuudessa. Kuva-aineistoa ja nykytaiteilijoittemme teoksia oli esillä kiitettävästi. Sain muun muassa tietää, että natsi-Saksan leireillä vangitut luokiteltiin ryhmiin suunnilleen seuraavasti: poliitikot ja muut poliittisista syistä vangitut, taparikolliset, maahanmuuttajat, juutalaiset, mielenterveysongelmaiset, homoseksuaalit ja epäsosiaaliset. Ja tämä siis Euroopassa noin 60 vuotta sitten. Alkuperäinen taulu tai juliste teki tiedosta entistäkin puistattavamman. Suomessa homoseksuaalisuus oli rikos vielä 70-luvulle tultaessa. Paitsi rikollisia, homoseksuaalit ovat saaneet kuulla olevansa myös sairaita (ja näin ollen saaneet rikollisen ja sairaan kohtelun), ja nykyisinkin he ovat joidenkin mielestä vähintäänkin syntisiä. Näyttelystä jäi kuitenkin sikäli hyvin miellyttävä jälkimaku, että aika paljon hyviäkin asioita on maapallollamme tapahtunut viimeisten vuosikymmenten aikana, jos sitten huonojakin. Tasa-arvo ja toisten hyväksyntä ovat ihmiselämän perustavanlaatuisia arvoja, joita mikään muu ei voi korvata. Näyttely on avoinna keskiviikosta sunnuntaihin klo 11-16 ja torstaisin klo 13-18 syyskuun loppuun saakka.
Trackback(0)
 |
TrackBack URI for this entry
RSS feed Comments
Näytä/Piilota kommentti lomake