|
Palasin elokuussa töihin neljän kotona vietetyn vuoden jälkeen. Toimin Vierumäen koulussa luokanopettajana kuudennella luokalla. Työelämään paluu ja lukuvuoden aloitus yhdistettynä muutoksiin kotielämän järjestelyissä ovat vieneet siinä määrin aikaa ja energiaa, etten ole valitettavasti ehtinyt tai ennen kaikkea jaksanut päivittää blogiani, mistä pahoitteluni. Nähdäkseni kenen tahansa on kuitenkin tärkeintä huolehtia ensisijaisesti läheistensä ja omasta hyvinvoinnistaan ja terveydestään, toissijaisesti palkkatyöstään ja kolmanneksi siitä, mitä puuhastelee vapaa-ajallaan, oli se sitten käytännössä kuinka merkityksellistä työtä tahansa. Olen aiemminkin kirjoittanut ryhmäkokojen merkityksestä sekä päivähoidon että perusopetuksen puolella. Muutaman viikon kolmenkymmenen varhaismurrosikäisen luokanopettajana ja toisaalta kahden päivähoitonsa ensi kertaa aloittaneen pikkulapsen äitinä toimineena olen kuitenkin entistä vakuuttuneempi siitä, että ryhmäkokojen pienentämisellä olisi paitsi inhimillisiä myös taloudellisesti positiivisia seurauksia.
Jotten kertaisi kaikkea aikaisemmin kirjoittamaani, otan nyt esiin seikan, josta joku voi toki olla hyvinkin myös eri mieltä. Koulussani opetuksen tukipalvelut toimivat kiitettävästi. Luokallani on kouluavustaja neljällä ja resurssiopettaja vähintään yhdellä tunnilla viikossa, lisäksi erityisopettaja on käytettävissä neljänä tuntina viikossa. Kaikesta huolimatta kokisin saavani eniten apua, jos luokan koko olisi yksinkertaisesti pienempi. Tuolloin myös ulkopuolisen avun tarve olisi selkeästi pienempi, kun hälyä olisi valmiiksi vähemmän, opettaja itse ehtisi keskittyä useamman oppilaan henkilökohtaiseen ohjaamiseen ja erityistukea tarvitsevat lapset saisivat kaiken kaikkiaan rauhallisemman oppimisympäristön. Kyse ei siis ole lisäresursseista vaan resurssien jakamisesta toisin, kuten joissakin muissa kouluissa on varmasti tehtykin. Ja todellakin, tämä on myös mielipidekysymys, enkä millään lailla halua kritisoida asiasta työpaikallani tehtyjä päätöksiä. Parastahan olisi saada riittävästi tukitoimia muutenkin järkevän kokoiselle luokalle. Lapseni sen sijaan aloittivat päivähoitotaipaleensa yksityisessä päiväkodissa, jossa lasten määrä on ainoastaan kahdeksan. Lapset ovat 1-4-vuotiaita ja tulevat kuudesta eri perheestä, yksi hoitajista on yhden lapsen äiti. Lapset ovat olleet käytännössä katsoen täysin terveitä koko alkusyksyn, kun kuulemani mukaan monessa isommassa ryhmässä ollaan jo sairasteltu useampikin pariviikkoinen kunnon räkätauti, joka pakottaa lapset vanhempineen kotiin useaksi päiväksi. Ryhmäkoolla on väliä. Pienimmät on syytä pitää mahdollisimman pienissä ryhmissä sairastelukierteiden välttämiseksi. Tätä on ennaltaehkäisy, ja vaikka siihen täytyy satsata hiukan, se maksaa itsensä takaisin.
Trackback(0)
 |
TrackBack URI for this entry
RSS feed Comments
Näytä/Piilota kommentti lomake