|
Ajelen autolla työmatkani Vapaalasta Kirkonkylän kautta Vierumäkeen. Juuri lasten takia julkisilla liikkuminen olisi toistaiseksi etenkin aamuisin mahdottomuus. Viime viikolla sain eräänä päivänä vapaata lasten päiväkodista hakemiselta ja päätin työpäivän päätteeksi lähteä keskustaan syömään ystävättäreni kanssa. Siispä autolla Vierumäestä Tikkurilaan (johon minulla oli myös asiaa) ja sieltä junaan, junalla keskustaan ja takaisin, ja lopulta autolla Tiksistä takaisin Frisaan. Näin oli suunnitelma, mutta eihän Tikkurilan aseman kupeeseen saanut pysäköityä autoa kello kahden jälkeen iltapäivällä edes kymmenen minuutin odottelun jälkeen. Suunnittelemani junakin ehti jo mennä. Ajelin Myyrmäkeen ja hyppäsin sieltä junaan, parkkipaikkoja löytyi vapaana sentään muutama. Viime sunnuntain Vantaan Sanomissa julkaistiin kaksikin mielipidekirjoitusta samasta aiheesta. Tikkurilan aseman lisäksi otettiin esiin Vantaankosken asema, jonka parkkiruudut täyttyvät jo aamuseitsemän jälkeen. Tikkurilassa ongelmaa pahentaa lähiympäristön koulujen ja yritysten pysäköintipaikkojen puute, jolloin opiskelijat ja työntekijät jättävät autonsa päiväksi asemalle ja tallustelevat työpaikoilleen. Käsittääkseni joukkoliikenteen käyttäminen olisi juuri heille varsin yksinkertaista. Juopottelun ja junailun suhteen pätevät samat periaatteet: käyttöä ohjataan ylivoimaisesti parhaiten hinnalla ja saatavuudella. En alkuunkaan usko pulloihin liimattaviin lappuihin tai muutaman tunnin myyntikieltoihin kukonlaulun aikaan. Jos viinanjuontia halutaan hillitä, hintoja on korotettava enemmän kuin sentti pari humalaa kohden ja saatavuutta selkeästi rajoitettava (en tässä ota kantaa, millaisten rajoitusten kannalla itse olisin, koska kysymys ei tokikaan ole mustavalkoinen; tärkeää olisi useammin muistaa vanha tuttu kysymys: miksi Jeppe juo? Pohjimmiltaan kysymys lieneekin kulttuuriimme syvälle juurtuneista asenteista ja käytännöistä). Jos taas junan tai muiden julkisten kulkuvälineiden käyttö olisi nykyistä helpompaa esimerkiksi siten, että auton tai mieluummin polkupyörän saisi siistiin, turvalliseen ja varmaan parkkiin junareissun ajaksi, ja lipunhinnat päihittäisivät autoilun kulut mennen tullen (kuten nyt ei suinkaan ole asian laita etenkään pidemmillä matkoilla), uskoisin käyttäjämäärien vihdoin nousevan odotettuun ja tarpeelliseen kasvuun. Aikataulujen pitävyyttä tulisi myös parantaa. Mitä taas tulee valituksiin ja kitinöihin joukkoliikennevälineiden kunnosta, hajuista, kanssamatkustajista etc., en oikeastaan voi kuin hämmästellä, meneekö suomalaisilla todella niin hyvin.
Trackback(0)
 |
TrackBack URI for this entry
RSS feed Comments
Näytä/Piilota kommentti lomake
