Pääkaupunkiseudun neuvottelukunnan perustama joukkoliikenneryhmä jätti erimielisen loppuraporttinsa syyskuun alussa. Helsinki olisi halunnut siirtää joukkoliikenteen suunnittelu- ja tilaajatehtävät sitä varten perustettavalle yhtiölle, kun taas muut kaupungit Espoo, Kauniainen ja Vantaa kannattivat tehtävien keskittämistä YTV:lle. Yksimielisiä oltiin kuitenkin siitä, että nykyinen kahden suunnitteluorganisaation, YTV:n ja HKL:n,  malli ei ole riittävän tehokas nostamaan joukkoliikenteen käyttöastetta. Vaikka pääkaupunkiseutu on joukkoliikenteen käyttöasteella mitattuna euroopan kärkimaita, on joukkoliikenteen osuus kaikista matkoista puolittunut viimeisten 40 vuoden aikana.

Joukkoliikenneryhmä ei suinkaan ole ainoa, jossa ei ole löydetty yksimielistä esitystä. Erimielisiä näkemyksiä on myös niin lukiokustannusten jaosta kuin vuokra-asuntojen hallinnoinnin järjestämisestä. Joukkoliikenneyhteistyöstä uhkaa kuitenkin tulla vapaaehtoisen yhteistyön koetinkivi. Joukkoliikenne on kiinteässä yhteydessä maankäytön suunnitteluun sekä asuntotuotantoon. Mikäli yhteistä joukkoliikenneorganisaatiota ei saada perustettua, on epävarmaa päästäänkö muissakaan keskeisissä kysymyksissä konkreettiseen yhteistyöhön. Seudun suurimmat haasteet liittyvät siihen, pystytäänkö neljän kaupungin maankäyttöä suunnittelemaan jatkossa yhtenä kokonaisuutena. Tällöin olisi mahdollista turvata  kohtuuhintainen asuntotuotanto ja leikata liikenteen aiheuttamia kasvihuonepäästöjä.

Joukkoliikenteen järjestäminen ja matkalippujen tukeminen verovaroin on osa julkisen vallan käyttöä. Tälläistä tehtävää ei tule siirtää osakeyhtiölle, vaikka se olisi kokonaisuudessaan kuntien omistama. Joukkoliikenteen palvelutasoa, lipunhintoja ja subventioastetta koskeva päätöksenteko tulisi säilyttää vaaleilla valittujen edustajien käsissä. Yhtiömallissa päätöksenteko keskittyisi helposti suurimmille poliittisille ryhmille ja virkamiehille.

Esitetty yhtiömalli olisi lisäksi torso, koska sille on esitetty siirrettäväksi lähinnä Helsingin omistama joukkoliikenneinfra, mutta ei esimerkiksi kaupunkiratoja, joiden rakentamista Espoo ja Vantaa ovat olleet  rahoittamassa. Jättämällä kaupunkiradat kokonaan pois tarkastelusta on luotu virheellinen kuva Helsingistä seudun ainoana kaupunkina, joka on investoinut joukkoliikenteeseen. Myös lähitulevaisuuden suurimmat investoinnit - kehärata, länsimetro sekä lähijunakaluston uusiminen - ovat Helsingin ulkopuolella. Espoo, Kauniainen ja Vantaa ovat lisäksi koko ajan maksaneet ns. ristikkäiskorvausten kautta Helsingin joukkoliikenneinvestointeja kuten metro- ja raitiovaunuverkkoa.

Joukkoliikenteen suunnittelu- ja tilaajatehtävien keskittäminen YTV:n hoidettavaksi olisi merkittävä askel kohti todellista seutuyhteistyötä. Samalla kun YTV:n tehtäviä lisätään, sille tulee rakentaa entistä demokraattisempi ja itsenäisempi päätöksentekojärjestelmä. Seutukokous tulisi korvata kunnallisvaalien yhteydessä valittavalla seutuvaltuustolla, joka päättäisi YTV:n budjetista sekä jäsenkaupunkien veroprosentin pohjaksi laskettavasta seutuverosta. Vasta siinä vaiheessa kun seudullista päätäntävaltaa käyttävät vaaleilla valitut seutuvaltuutetut, joilla on käytettävissä jäsenkaupungeista riippumaton tulorahoitus, päätöksentekoa voi ohjata aito näkemys koko seudun yhteisestä edusta.