|
Mein Gott, minkä keskustelun saimmekaan aikaiseksi Iltalehden nettisivuille, joilla uutisoitiin Länsi-Vantaan Vihreiden kannanotto viikoittaisesta kasvisateriasta Vantaan kouluissa, päiväkodeissa ja muussa kaupungin järjestämässä ruokailussa. Puheenvuoroja oli äsken jätetty 852, ja puheenjohtajana olen saanut myös useita henkilökohtaisia yhteydenottoja. Ohhoh. Vaikka keskustelun määrä herätti minussa hetken kauhua, olen sittemmin toki vain tyytyväinen, että esille nostamamme ajatus on saanut ihmiset pohtimaan kasvissyöntiä yleisemminkin. Harmillista on vain se, että lihansyöjien (tässä yhteydessä tarkoitan termillä näitä henkilöitä, joiden mielestä yksikin "pakollinen" kasvisateria viikossa on liikaa) argumentointi on ainakin toistaiseksi ollut lähes kautta linjan kovin tunteikasta, faktat täysin sivuuttavaa ja osin jopa epäasiallista. Keskustelussa tuntuu unohtuneen, että ehdotamme ainoastaan yhtä viikoittaista kasvisateriaa, emme suinkaan täydellistä siirtymistä kasvisruokailuun kunnallisessa ruokailussa. Emme myöskään ole kieltämässä maitotuotteiden tai munien tarjoamista kasvisaterian yhteydessä. Moni keskustelija tuntuu olevan kokonaan tietämätön siitä, että termillä "kasvissyöjä" tai "vegetaristi" tarkoitetaan useimmiten juuri sellaista henkilöä, joka ei syö lihaa eikä kalaa mutta kylläkin maitotuotteita ja munia. "Vegaaniksi" taas kutsutaan henkilöä, joka ei syö mitään eläinkunnan tuotteita. Monesti kuulee väitteitä, että Vihreät ovat jotenkin naiiveja ja lapsellisia yksilöitä, jotka suhtautuvat asioihin tunneperäisesti ja idealistisesti. Olen täsmälleen toista mieltä. Monissa asioissa, kuten nyt suhtautumisessa kasvisruokailuun, Vihreät ovat edelleen altavastaajia konservatiiviselle enemmistölle ja joutuvat siksi perustelemaan väitteensä monin kerroin tarkemmin ja objektiivisemmin kuin enemmistön edustajat, joilta moni sallii epämääräiset heitot tyyliin "kasvissyöjät kuolevat lihansyöjiä nuorempina" tai "kasvisruokaa syövät lapset ovat heikkoja, kalpeita, aneemisia ja sairastelevia". Tässä yhteydessä en voi taaskaan olla viittaamatta kansanedustaja Oras Tynkkyseen, jonka idealistinen elämäntapa saattaa herättää joissakuissa ylimielistä väheksyntää mutta jonka jokainen argumentti on perusteltu sellaisilla kivenkovilla faktoilla, että luu menee monellakin väittelijällä kurkkuun. Eikä hän sittenkään ole mikään täysin ainutlaatuinen poikkeus viherkansan keskuudessa, vaan monellakin meistä järki ja tunteet elelevät ihan sopuisasti samassa päässä.
Trackback(0)
 |
TrackBack URI for this entry
RSS feed Comments
Näytä/Piilota kommentti lomake