|
Helsingin yliopiston filosofian laitoksen johtaja Thomas Wallgren herättelee tuoreessa pamfletissa keskustelua puolueiden ja demokratiamme tilasta sekä siitä, miten ihmiset saataisiin kiinnostumaan politiikasta uudelleen. Hänen näkemyksensä mukaan kansalaisten on vallattava puolueet takaisin itselleen. Kaksi vuotta sitten puolueeseen liittynyt kansalaisjärjestöaktiivi haluaa aktiiviset ja luovat nuoret ihmiset mukaan poliittisiin liikkeisiin siten, että välimatka vallan norsunluutorneista ruohonjuuritasolle pienenisi oleellisesti ja yhä enemmän ihmisiä voisi kiinnostua sekä polittiisesta toiminnasta että sen seuraamisesta ja siihen osallistumisesta ylipäänsä. Tämä vahvistaisi demokratiaa, joka toisinaan vaikuttaa vain kuolinkamppailuaan käyvältä sanavanhukselta kirjahyllyn ylimmällä hyllyllä pölyttyvässä sivistyssanakirjassa.
Lähtisessäni itse mukaan vihreiden toimintaan keväällä 2004 halusin osallistua nimenomaan ruohonjuuritason aktiviteetteihin. Koin vihreän liikkeen omakseni lähinnä median antaman kuvan perusteella ja ajattelin voivani tehdä vapaaehtoistyötä sen puitteissa. Jostakin syystä en tehnyt suurta eroa kansalaisjärjestön ja puolueen välillä, vaan minulle vihreä liike edusti tuolloin - ja edustaa edelleen - mahdollisuutta toimia tehokkaasti ja ihmisläheisesti minulle tärkeiden asioiden parissa. Sattumalta samana syksynä pidettiin kunnallisvaalit, joihin minua pyydettiin mukaan, ennen kuin ehdin edes sen kummemmin löytää paikkaani puolueen kenttäorganisaatiossa. Toisin sanoen minut kaapattiin täysin suunnittelemattani mutta toki vapaasta tahdostani mukaan juuri siihen puoluepolitiikkaan, jonka monet nykyisin näkevät vieraantuneen tavallisen ihmisen arjesta. Itse näen toisin, ja toistaiseksi olenkin ollut tyytyväinen tehtäviini. Yksi niistä poliittisista instituutioista, joista kansa on vuosikaudet ollut vilpittömän kiinnostunut, on presidentti-instituutiomme. Niin sanottua kahden lautasen ongelmaa ratkomaan asetettu, ministeri Tuija Braxin johtama perustuslain uudistusta valmisteleva työryhmä joutuu ottamaan kantaa paitsi EU-politiikkamme päätäntävallanjakoon myös presidentin asemaan ja valintatapaan yleisemmin. Monessa puolueessa aletaan olla taipuvaisia myöntämään, että valtaa tulisi laajemmin ja tarkkaan ottaen myös ja etenkin EU-asioissa siirtää eduskunnalle ja sen valvomalle hallitukselle, jolloin presidentin valtaoikeudet väistämättä kaventuisivat ja hänen roolinsa olisi olla enemmänkin kansakunnan keulakuva. Jos ja kun presidentin valtaoikeuksia näin kavennetaan, onko mitään syytä pitää yllä suurimuotoista presidentinvalintaa suoralla kansanvaalilla? Vastaus on ei. Mutta kuinka moni johtavista poliitikoistamme uskaltaa ottaa asian suoraan ja rehellisesti esille, kun enemmistö kansasta on toista mieltä? Kysymys perustuslain muutoksesta liittyy presidentin valtaoikeuksien lisäksi laajemminkin demokratian edistämiseen ja kansalaisten osallistumisen tukemiseen: siinä yhteydessä on nimittäin mahdollista ottaa käyttöön myös esimerkiksi kansanaloitteet, joilla kansa pääsisi suoraan ohi valitsemansa edustajan vaikuttamaan valtakunnassa tehtäviin suuriin päätöksiin. Puoluesihteeri Panu Laturi taas on sitä mieltä, että jo kunnallisvaaleissa 2012 tulee äänestysikäraja laskea 16 ikävuoteen. Kouluissa tulee lisätä tietoutta poliittisesta osallistumisesta, poliittisista liikkeistä ja niiden ohjelmista. En itsekään ymmärrä, miksi poliittisista liikkeistä puhuminen on useille opettajille tabu. Opetammehan uskontoa ja monia muitakin aineita, joissa pyrkimys objektiivisuuteen ei koskaan pysty sataprosenttisesti poistamaan opetuksesta opettajan omaa ideologiaa (siirtyminen yhteisen uskontotiedon opettamiseen ei muuttaisi tätä tosiasiaa). Muistan hyvin, kuinka päästessäni ylioppilaaksi ja äänestäessäni ensimmäisissä vaaleissani minulla ei tosiasiassa ollut juuri minkäänlaista hajua suomalaisen politiikan rakenteista. Monella aikuisella tätä hajua ei ole vieläkään. Ajattelin toukokuisen aurinkoviikonlopun kunniaksi kirjoitella hyvin kevyesti ja lyhykäisesti joistakin demokratiamme nykytilaan liittyvistä kysymyksistä. Pahoitteluni, että raskasrakenteista tekstiä kertyi useampikin sananen; aurinkoiselta kotiterassilta mikron äärestä vain ei tunnu olevan kiire minnekään. Nyt haen jäätelön ja vietän muutaman tunnin ystäväni kanssa paitsi demokratiasta myös muista tärkeistä asioista kuten vaikkapa musiikista keskustellen.
Trackback(0)
 |
TrackBack URI for this entry
RSS feed Comments
Näytä/Piilota kommentti lomake