|
Olemme saaneet viimeisen viikon aikana hämmästellä kerrassaan kivikautista ja kaiken kaikkiaan omituista, vastenmielistä, porsasmaista ja lähes käsittämätöntä toimintaa, jota Lapin Kansan omistavan Alma Median toimitusjohtaja Kai Telanne ja lehden entinen päätoimittaja Heikki Tuomi-Nikula ovat harrastaneet Telanteen erotettua Johanna Korhosen lehden päätoimittajan paikalta, ennen kuin tämä on ehtinyt tehdä päivääkään töitä, ja molempien lausuessa tämän jälkeen toinen toistaan pöyristyttävämpiä ja epäjohdonmukaisempia kommentteja erottamisesta. Kahta totuutta ei ole, vaan joku valehtelee, ja koska Korhonen on ollut sanomisissaan selkeä ja johdonmukainen ja toinen osapuoli taas sekava ja välttelevä, tuntuu yleinen mielipidekin olevan Korhosen puolella ja odottaa mielenkiinnolla Telanteen perusteluja Korhosen väitetylle epärehellisyydelle. Näitä perusteluja tuskin tulee, ellei tapahtunut käänny jotenkin kokonaan ylösalaisin, pikemminkin anteeksipyyntöjä, joista ensimmäisen Tuomi-Nikula on eilen esittänytkin luopuessaan samalla päätoimittajan tehtävästään etuajassa. Tapahtunutta on pyöritelty mediassa siinä määrin paljon ja siinä toisaalta on alun jälkeen tapahtunut siinä määrin vähän, ettei asian tiimoilla liene syytä harrastaa sen kummempaa spekulaatiota. Itse mietiskelenkin lähinnä, mikä ihme ajaa ihmisen noin vinoutuneisiin mielipiteisiin, tai ehkäpä vielä enemmän, mikä estää häntä pääsemästä eroon ajatusvinoumastaan. Olemme varmasti kaikki ensin kasvatuksemme vankeja ja meidän on vaikea päästä eroon lapsuudenkodissamme tai koulussa opituista näkemyksistä. Usein emme haluakaan, emme ymmärrä haluta, ja vaikka haluaisimmekin, emme ehkä pysty, emme ainakaan heti ja ilman vaivaa. Pelkäämme vierasta tai jos emme pelkää, epäilemme ainakin, emmekä usein halua tai jaksakaan yrittää tutustua. Minulla on niin monta homokaveria, että tuntuu hassulta edes sanoa suhtautuvani heihin yhdenvertaisesti heteroiden kanssa; en yksinkertaisesti jaottele ihmisiä heidän sukupuolisen tai seksuaalisen suuntautumisensa perusteella. Sen sijaan törmäsin viimeksi kesälomalla omaan ennakkoluuloisuuteeni ja pelkooni vierasta kohtaan ja toisaalta yleisinhimilliseen taipumukseen uskoa stereotypioihin ainakin alitajunnan tasolla.
Matkustin itsekseni laivalla Tukholmaan muun perheeni mentyä famulaan jo etukäteen. Varasin laivasta naispaikan neljän hengen hytistä. Hyttiin majoittuivat kanssani kaksi keski-ikäistä suomalaisnaista sekä nuori, suomea taitamaton venäläisnainen. Tätä ei voi kertoa nolostumatta - ja syytä siihen onkin - että venäläisnaisen läsnäolo sai minut omaisuuteni suhteen varpaisilleen. Otin käsilaukkuni niin mukaan wc:hen kuin tyynyni viereen sänkyyn nukkumaan mennessäni. Yritin selittää itselleni, että tein näin ihan varmuuden vuoksi ja yhtä lailla suomalaisnaisten kuin venäläisen naisen vuoksi, mutta oikeasti en voi kieltää sitä, että pelkoa minussa herätti ainoastaan venäläisnainen eivätkä suomalaisrouvat. Miksi näin ja mitä tästä opiksi? Näkisin, että olen venäläisen ystävättären tarpeessa. Ja näkisin myös, että herroille Telanne ja Tuomi-Nikula ei tekisi pahaa ystävystyä muutaman homon kanssa - joskaan viimeviikkoisen jälkeen on vaikea kuvitella kovin suurta vapaaehtoisten joukkoa heidän kotiovilleen.
Trackback(0)
 |
TrackBack URI for this entry
RSS feed Comments
Näytä/Piilota kommentti lomake