|
En suosittele tämän kirjoituksen lukemista muille kuin niille kaltaisilleni, joiden perheessä taistellaan joko vaippajätevuoren, pissantuoksuisten kestovaippojen tai vaippaihottumien kanssa, tai ylipäänsä kulutetaan aikaa erilaisten pienen elimistön eritteisiin liittyvien kysymysten parissa. Minulla on varsin pitkä pinna, mutta tänään tekee taas tiukkaa pitää se ehjänä. Pojalla on jälleen reidet ruvella sen jälkeen, kun olen tunnollisena pukenut hänet muutamana päivänä kestovaippaan. Miten onnistuinkin ostamaan sellaisen kestovaippakokonaisuuden, joka ei kertakaikkiaan sovi kummallekaan lapsellemme? Olen ihan varma, että kestovaippoja on erinomaisia. Varsinkin siitä olen varma, että kestovaippojen käyttäminen ei vaadi sen kummempaa vaivaa kuin moni paljon merkityksettömämpi asia tässä elämässä. Mutta se, että tämä nyt vain ei toimi ja tämän perheen toinen aikuinen on kyllästynyt koko sanaan jo aikoja sitten, ottaa minua taas tänään todella päähän.
Tyttärellämme Sofialla oli likimain koliikki elämänsä ensimmäiset kuukaudet syksyllä 2003 ja armahdin itseäni pukemalla hänet kertakäyttövaippoihin. Olin kyllä jo tuolloin saanut jonkin sortin viherherätyksen, mutta kykenin vielä elämään vaippajätevuoren keskellä. Suureksi ilokseni neiti sentään oppi päiväkuivaksi pitkälti ennen toista syntymäpäiväänsä ja hoiti isot asiansa pottaan jo paljon ennen tuota. Yövaipasta emme sitten olekaan päässeet eroon yhtä helposti. Ostin ensin Ruohonjuuresta harjoitushousut, tuloksena läpimärät housut, läpimärkä tyttö ja läpimärkä sänky. Tungin housuihin harsoliinan, mutta lopputulos oli kutakuinkin sama. Seuraavaksi kokeilimme tavallista housuvaippasysteemiä sisäosan ja ulko-osan kera. Taas läpimärkä juttu. Ei muuta kuin harsoliinaa väliin, ja kas, neiti nukkui yön läpi kastelematta sänkyään. Riemuitsin onnistuneesta kokeilusta, ja neitikin oli tyytyväinen uuteen maatilavaippaansa, kunnes... Sofia sai hirveän vaippaihottuman, elämänsä ensimmäisen, kun valtava pissa muhi yön yli lämpimässä paketissa. Sitä hoideltiin viikko pari kertakäyttövaippojen kera, minkä jälkeen palattiin jälleen entiseen. Muutama viikko sujui kohtuullisesti, kunnes ihottuma iski taas. En enää edes muista, kuinka kauan siinä taistelimme, mutta lopulta pikkuneiti itse ilmoitti, ettei enää halua ”kovaa vaippaa”. Niin, kovaa totta tosiaan. Tunkemalla harsoliinan valmiiksikin aika kovan paketin sisään saimme aikaan sen, ettei tyttö enää saanut jalkojaankaan yhteen yöunille mennessään. Sofia käyttää siis toistaiseksi öisin kertakäyttövaippaa, ja elättelen edelleen toivoa, että voisimme vielä siirtyä harjoitushousuihin, ennen kuin yökastelu kokonaan loppuu. Suuremman toivoni olen kuitenkin laittanut pikkuveljeen, joka käyttänee vaippaa päivisinkin vielä ainakin vuoden päivät. Vaan ei, ei juuri toivoa eikä varsinkaan uskoa ole tällä hetkellä näköpiirissä, sillä kestovaippa rikkoo poikkeuksetta vauhdikkaan poikamme reidenpäälliset. Vaippa ei yksinkertaisesti pysy hänen päällään niin hyvin ja niin korkealla, että se ei koskisi hänen reisiinsä. Pikku-Joelin reidet ovat olleet nyt ruvella luultavasti tarpeeksi monta kertaa, että voisin taas armahtaa itseni ja tyytyä hänenkin kohdallaan ah niin pehmeisiin ja ihanasti istuviin kertakäyttövaippoihin. Tämän kirjoituksen jälkeen haluaisin edelleen suositella kestovaippoja kaikille pikkulasten vanhemmille. Ne eivät yleensä ole millään lailla hankalia, vastenmielisiä tai muutenkaan kummallisia. Kannattaisi kuitenkin ehkä ensin lainata vaippa tai pari kokeiluun, ennen kuin ostaa koko paketin, vaikka siitä olisi luotettavaltakin taholta erinomaiset suositukset. Vauvojen peput lienevät yhtä erilaisia kuin vanhempiensakin. Myös äitiyspakkauksessa on nykyisin jonkinlainen kestovaippasetti mukana, joten ehkä kokeilu käynnistyy luonnikkaasti sen avulla. Ajattelin laittaa tämän kirjoituksen otsikoksi Kestovaippoja myytävänä. Muutin sen kuitenkin muotoon Kestovaippoja lainattavana. Jospa kuitenkin huomenna taas yrittäisimme...
Trackback(0)
 |
TrackBack URI for this entry
RSS feed Comments
Näytä/Piilota kommentti lomake