|
Näin totaalista lomaa en ole hetkeen viettänyt. Huomaan olleeni aika väsynyt loppukeväästä; opettajan toukokuu on todella työntäyteinen, poliittiset kuviot seminaareineen vievät sekä aikaa että energiaa ja yksityiselämäkin vaatii osansa. Murehtijatyyppiä en ole juurikaan, mutta liian täydellä arjella on kuitenkin tapana pilata yöuneni. Vielä kesäkuun loppupuolella näin painajaista kalenterini ja oppilaitteni katoamisesta, ja minä sentään olen ihan tavallinen peruskoulunopettaja! Heinäkuu onkin siksi kulunut lasten kanssa ilman minkäänlaisia velvoitteita touhutessa, ja voi kunpa äiti voisikin aina olla näin hyvällä, energisellä, lempeällä ja kärsivällisellä tuulella! Pari kertaa olemme mökkeilleet muutaman päivän Päijänteen rannalla Kuhmoisissa, josta viikko sitten toimme tuliaisiksi monta litraa mustikoita pakastimeen. Olemme uineet Kuusijärvellä ja Itä-Helsingin rannoilla ja käyneet parissa kesäteatterissa, mutta ennen kaikkea nauttineet kotona ja lähiympäristössä oleilusta. Tammiston metsä, Haltialan kotieläintila ja Kartanonkosken erinomaiset leikkipuistot on kierretty moneen kertaan, ja pieni 3-vuotiaamme oppi polkemaan ilman apupyöriä muutama viikko sitten. Flamingon alennuksia seuraamme tarkkaan, ja sadepäiviä olemme viettäneet aika monesti kylpylän altaissa. Iltaisin olen katsonut elokuvia, jo niin monta kymmentä ettei minusta ole enää niitä listaamaan tai arvostelemaan ja useimmat erinomaisia tai ainakin oikein kelvollisia, ja omalla ajalla lisäksi lukenut kirjoja (niistä parhaita Gabriel García Márquezin Rakkautta koleran aikaan ja Zadie Smithin Kauneudesta), juossut ja pyöräillyt, soittanut pianoa, soitellut kitaraa ja laulanut. Pari kertaa olen istunut Helsingin aurinkoisilla terasseilla, kerran tanssinut hikisessä yökerhossa aamuneljään, käynyt ystävättären ikimuistettavan villillä rockbändikeikalla ja nauttinut lyhyistä ja pitkistä lounaista ja päivällisistä pääkaupungin mukavissa ravintoloissa ihanien ihmisten kanssa. Festareille en ole tänä kesänä jaksanut lähteä ollenkaan, ja auto on nököttänyt pihassa niin kauan että mahtaako enää käynnistyäkään. Eniten olen nauttinut omasta pienestä kotipihastamme, ruusuista ja pelakuistani, viltistä nurmikolla, jäätelöstä, mansikoista, kirsikoista, valkoviinistä. Tilasin huvin, mielenkiinnon ja kielitaidon vuoksi Hufvudstadsbladetin loppuvuodeksi ja olen lisäksi jäänyt koukkuun niin Beckiin kuin Livet i Fagervikiin. HBL:n lukeminen on yllättänyt: artikkelien tyyli ja lähestymistapa ovat usein tyystin erilaiset kuin Hesarissa. Osittain tämä johtunee yksinkertaisesti kielten eroista, mutta myös kulttuurilla täytyy olla vaikutusta sävyeroihin. HBL:n tyyli on selkeästi humaanimpi ja keskustelevampi, jopa "naistenlehtimäinen" olematta kuitenkaan naiivi. En panisi pahakseni tällaisen tyylin näkemistä useammin valtakunnan luetuimmassa suomenkielisessäkään sanomalehdessä. Ensi viikon taidamme vielä jatkaa täydellisen lomailun ja aikatauluttomuuden merkeissä. Elokuun alkaessa käännämme katseita jo pikkuhiljaa kohti päiväkotia ja eskaria, koulua ja kokouksia. Yhdeksässä viikossa luulisi pahimman stressin jo helpottaneen, muuten on kai kohta syytä alkaa puhua laiskuudesta :).
Trackback(0)
 |
TrackBack URI for this entry
RSS feed Comments
Näytä/Piilota kommentti lomake
