|
Paljon parjattua mökkielämää |
|
Kirjoittanut Maria Saarivuo
|
|
15.09.2008 |
Vietimme viikonlopun mökillä Kuhmoisissa, Päijänteen länsirannalla. Poimimme pitkälti toista ämpärillistä suppilovahveroita ja litratolkulla puolukoita ja mustikoita. Lapsilla oli omat pienet korinsa, mutta suurin osa marjoista katosi suoraan pieniin suihin eikä touhukkaita metsänkävijöitä olisi saanut takaisin sisätiloihin millään. Iltapalaksi nautittujen tattileipien jälkeen lämmitimme saunan ja pulahdimme monta kertaa varsin hyiseltä tuntuneeseen Päijänteeseen. Uni maittoi pilkkopimeässä ja hipihiljaisessa yössä.
Suomalaista mökkeilykulttuuria on parjattu mediassa läpi kuluneen kesän. Asuminen kahdessa ympärivuotisesti lämmitetyssä kodissa, joilla etäisyyttä saattaa olla pahimmillaan satoja kilometrejä, ja yksityisautoilu näiden kahden välillä on todettu ekologisesti kestämättömäksi elämäntavaksi ja yltiöpäisen hedonismimme viimeisimmäksi ilmentymäksi. Perinteinen ”mökki” on muuttunut aikoja sitten hyvinvarustelluksi huvilaksi, jossa kodinkoneet ja lämmitys toimivat suoralla sähkölämmityksellä, sisäwc korvaa epämukavan puuceen ja lämmin vesi varmistaa rennon lomailun säällä kuin säällä.
Joskus näin varmaan onkin. Mekin huristimme mökillemme henkilöautolla vain kahdeksi yöksi, eikä meidänkään mökkiämme voi varsinaisesti kutsua vanhanajan ”mummonmökiksi”. En kuitenkaan jaksaisi alkaa syyllistää vanhempiani, omaa pikkuperhettäni tai useimpia muitakaan mökkeilijöitä heidän valitsemansa lomailumuodon turmiollisuudesta. Loman tai viikonlopun voisi viettää ekologisesti huonomminkin esimerkiksi etelänloman muodossa. Useilla mökeillä lomailee moni perhe – meidänkin mökkiämme käyttää neljä perhettä – ja mökillä vierähtää helposti useampikin päivä tai viikko ilman, että autoa sitten lopulta käytetään kovinkaan paljon tai harrastetaan muutakaan ympäristölle haitallista kuluttamista.
Jos mökkeillessä muistetaan arjen tavalliset ekoteot kuten kotonakin ja hyödynnetään kaikki se, mikä kotona on mahdotonta, ei mökkeilystä ole mielestäni syytä kantaa pohjatonta huonoa omaatuntoa eikä siitä ole syytä luopua. Monille maaseudun kunnille mökkiläiset ovat elinehto. Kaupunkilaisille mökkeilyä tuskin voidaan kutsua elinehdoksi, mutta on ilmeistä, että luonnon läheisyys, rauha ja hiljaisuus antavat jatkuvaan kiireeseen, hälyyn ja valosaasteeseen tottuneille urbaaneille ihmisille sellaista elämänenergiaa, jota kaupungeissa on vaikeaa löytää.
Huomenna syömme sieni-soijarouhepastaa, leivomme marjapiirakkaa ja kaivamme esiin kalenterit tarkistaaksemme, ehtisimmekö mökille vielä yhdeksi viikonlopuksi ennen lumien tuloa, sikäli jos niitä tänä talvena on tulossakaan.
Trackback(0)
|
|
Viimeksi päivitetty ( 15.09.2008 )
|